Olen ollut kiintynyt, suorastaan rakastunut kirjoihini. Miten monta vuotta olenkaan kerännyt kirjoja. Olen ostanut uusia kirjoja, ahminut käsiini käytettyjä kirjoja. On "luen jonain päivänä"-kirjoja sekä "tätä joku vielä tarvitsee"-kirjoja, että myöskin "mielenkiintoinen aihe"-kirjoja. Ja ties mitä muita kategorioita.
Ja kaikki lienee saanut alkunsa tästä:
Aleksandrian kirjasto
Ja ennenkaikkea tämän vuoksi:
Aleksandrian kirjasto palaa
Joten tuon oletetun entisen elämäni vaikutus on ollut pelastaa tietoa omiin hyllyihini jopa hallitsemattomasti. Mutta lukuintoa ei voi keneenkään tartuttaa. Sitä joko on tai sitä ei oikein ole. Vaikka olen koittanut kerätä valikoimiin kaikenlaista tietoa, niin silti netti on nykyään sellainen tietopankki, josta nykyihminen tietonsa lopulta hakee. Vaikka oikeaa kirjaa on mukavampi lukea kuin sähköistä ruutua. Muutos tapahtuu ja se on vain hyväksyttävä, vaikka aina on ollut heitä, jotka kampeavat muutosta vastaan. Ja onko tieto lopulta niin hirveän tärkeää säilyttää?
Eratosthenes
Aleksandrian kirjaston ylikirjastonhoitaja
ja paljon muuta
Tuo mies tuossa olisi asiasta aivan toista mieltä. Mutta jos olisi elänyt internetin maailmassa, olisi ehkä ollut vähemmän huolissaan tiedon häviämisestä kuin pieru saharaan tai paperi liekkeihin.
No, minä kuitenkin olen nyt pakannut jopa 15 kassillista kirjoja pois hyllyistäni ja vienyt ne todellakin kokonaan pois. Jokaisen kirjan kohdalla olen miettinyt nopeasti tarvitsenko tätä kirjaa vielä vai rajoitanko tuon kirjan elämää pitämällä sen tylsästi vain omassa hyllyssäni? Ja hyvin usein ja hyvin helposti vastaus on ollu: Kyllä. Sinun on aika päästä parempaan seuraan ja jatkaa elämääsi jonkun muun käsissä.
Ja miten helppoa se on ollutkaan. Kun viimein tajusin tämän elämän yhden lainalaisuuden; kun annat, saat. Kun luovut, niin tulet saamaan. Ja aloitin tämän luopumisen nimenomaan kirjoista, sillä en enää halua peittää seiniäkin kirjahyllyillä vaan ehkäpä haluan nähdä sen itsensä seinän ja taulujakin laitan harkiten. Osa varastossa, osa seinillä. Vaihdellen silloin tällöin. Kaiken ei tarvitse olla aina esillä ja saatavilla. Ja onhan olemassa tämä netin ihmemaailma; kaikki saavutettavissa. Tosin tiedon laatu voi olla kyseenalaista. Vaan onko se kirjallinen tieto sen kummempaa, kun lopulta asiaa ajattelee. Ihminen sen kaiken on kirjannut oman käsityksensä mukaan. Historian totuus on myös kovin epäselvä asia. Ihminen tahtoo jopa siinä asiassa taistella siitä, ken onkaan oikeimmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti