perjantai 16. kesäkuuta 2017

Gluteenitonta

Koska olen nykyisin gluteeniton, niin lisään tähän kohtaan blogisivuja, joista voi löytää ruokaohjeita.

Oma muistilistani alkakoon siis tästä:

http://mammasti.blogspot.fi/2014/10/erittain-hyva-gluteeniton-suolainen.html?m=1

http://www.gluteenitontaleivontaa.fi/2012/08/kinkkupiirakka.html

http://www.gluteenittomanakiitos.fi


Olen tehnyt gluteenittomat leipäni ja pullani toisinaan itse ja siksi tilannut jauhoja netin kautta varastoon. Kaupasta tietysti saa pienempiä jauhomääriä. Jos leipoo paljon, niin isommat jauhopussit löytyvät täältä:

https://www.viljatuote.net

Leipiin olen käyttänyt rouheista jauhoseosta ja makeisiin leivonnaisiin pullajauhoseosta.

Olen oppinut ihan vain käytännön kautta mikä on paras nostatusaika ja lämpötila sekä paistoaika. Vuokaleipiä saatan nostattaa melkein tunnin. Lisään mukaan myös gluteenittomia kaurahiutaleita. Ja kaiken kruunaavat omat mausteseokset, joihin voi kuulua valmiita kasvismaustekuutioita, sipulia, jopa pippuriseoksia, yrttejä, raasteita ja siemeniä oman maun mukaan. Rasvana käytän aina oliiviöljyä, jonka maku ei tule mitenkään leivästä läpi.

Olen viime aikoina ostanut myös valmiita gluteenittomia leipiä. Yllättävän hyviä sämpylöitä löytyy pakasteiden puolelta. Kun ostaa gluteenitonta, ei oikeastaan koskaan voi tietää millainen tuote on, ellei itse maista.

Juustokakut on helppoja tehdä gluteenittomina ja myös laktoosittomina, sillä pohjan keksikerroksen voi korvata paketillisella gluteenittomia pipareita. Ja kaiken muun saa myös laktoosittomana.

Omia ohjeita en tässä vaiheessa kirjoittele sillä ne ovat aina vähän sinne päin ja miltä taikina tehdessä näyttää. Sen on oppinut ettei leipä ole koskaan aivan samanlainen, vaikka kuinka tekisi samalla kaavalla. Ja leivän maku saakin muuttua, sillä samaan leipään kyllästyy helposti.

Gluteenittomuus ei ole enää mikään ongelma, kunhan vain jaksaa edelleen lukea tuoteselosteita. Sillä sellaisia virheostoksia vain tapahtuu, kun olettaa että tuote on gluteeniton. Oppi käy ojan kautta. Ehkä vielä opin. Nykyisin tuotteet on hyvin merkattu L ja G merkein, joten niitä on hyvä myös etsiä. Mikäli merkintää ei ole, on vain tutkittava se tuoteseloste.

Aluksi oireet olivat sellaisia vähäisiä pahoinvointeja, joita vain ihmetteli. Iltaisin ilmenevä paha olo, pallean turvotus ja lopulta vatsakrampit. Sitten jo tajusi että jostain on lähdettävä selvittämään pahan olon lähdettä. Gluteenittomuus auttoi jo parissa päivässä ja vaikeammat tilat helpottivat parissa kuukaudessa. Mutta aina pitäisi muistaa se, että suoliston paraneminen on hidasta ja yksikin erhe ruoassa kostautuu suolistolle vaikka sitä ei itse kokisikaan.

Itselläni ei ole diagnoosia, enkä halua sitä hankkia mikäli vaatimuksena olisi gluteenin syöminen. Se olisi vain turhaa ja tuskallista. Tiedän itse miltä minusta tuntuu ja mikä sopii itselleni.




Huom! En toimi kenenkään ja minkään firman mannekiinina, vaan kerron vain mitä itse käytän.

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Karma

Hyvin usein huomaan ajattelevani, että jos suurin osa ihmisistä uskoisi karmanlakiin, niin maailma olisi ehdottomasti parempi paikka.

Jos et ole koskaan tutustunut käsitteeseen karmanlaki, niin vannon että se kannattaa. Se kannattaa jopa sisäistää, sillä se tekee sinusta paremman ihmisen. Ainakin jollain tavalla. Jos ei muuta, niin se tekee sinusta paremman itseäsi kohtaan.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan karmanlaki tarkoittaa sitä, että kaikki mitä lähetät itsestäsi poispäin palaa itsellesi takaisin 7-kertaisesti.

Sitä kannattaa miettiä. Ihan vaikka kokonaisen kunnollisen hetken. Vaikka yöunet menettäen.

Aluksi karmanlaki voi avautua hyvin julmana asiana, mutta mitä enemmän asiaa harjoittaa elämässään, sitä lempeämmäksi karmanlaki osoittautuu. Sillä kun muutat omaa käytöstäsi, myös luoksesi palaava energia muuntuu.

Olen kohdannut ainakin yhden ja varmasti montakin entisistä elämistä peräisin olevaa ihmissuhdetta, joitten merkitys on jossain vaiheessa paljastunut karman aiheuttamaksi.

Minut on eräässä elämässäni hylätty kuolemaan kadun varteen yksinäisenä ja huono-osaisena ihmisenä. Ja tässä elämässä olen hylännyt tuon ihmisen, joka menneisyydessä minut hylkäsi siihen tietoisesti. Julmasti minua katsoen. Ja minä toimin suurinpiirtein samoin, mutta en todellakaan tismalleen samalla tavoin. Toivon vain tuon ihmissuhteen ja karman nyt toteutuneen täysin, jotta me emme enää kohtaisi ja maksaisi yhtään mitään sävyä tuosta tai tästä elämästä käsin.

Jos miettii miksi kohtaa tiettyjä ihmisiä, miksi joku hyökkää, miksi itse tunnet jotain tunnetta täysin vierasta ihmistä kohtaan. Miksi joku on niin tuttu, vaikka ette ole koskaan aiemmin tavanneet.

Jotkut kohtaamiset ja karmat ovat vain hetkiä, ohimeneviä. Ehkä suurin merkitys on sillä tunteella, joka tilanteessa herää. Olet silloin kohdannut tunteen, jonka itse toiselle aiheutit aikoinaan tai minkä tunteen toinen sinulle aiheutti aikoinaan. Yhdessä elämässä ei voi kulkea monenkaan ihmisen mokkasiineissa, aika on rajallinen.

Mutta on helpompaa sovitella karmojaan koettamalla ymmärtää ja tuntea empatiaa toisia ihmisiä kohtaan. Pysähtyä miettimään hetkeksi, miltä tuntuu olla sairas, pyörätuolissa, kehitysvammainen, kivulias, sokea, kuuro, vanhus, nuori, yksinäinen, avuton, kaunis, laiha, lihava, normaali (mikä olikaan normaali?), köyhä, rikas, väkivaltainen, liian kiltti, viisas, typerä, hyväksikäytetty, hyväksikäyttäjä, maahanmuuttaja, kuningas, kerjäläinen, raiskattu, raiskaaja, vanki, vapaa.....

Tuomitsemalla saatat tuomita itsesi kokemaan halveksimasi ihmisryhmän elämää.

Tätä kannattaa miettiä.

Mitä jos sittenkin on olemassa muutakin kuin vain tämä yksi elämä?

Mitä jos ihonvärisi onkin seuraavassa elämässäsi aivan toinen? Mitä jos tuomitset rasistin.. rodun, homoseksuaalit, pedofiilit. Mikä olisi pahinta mitä voisi tapahtua?

Tiedän, ken lukee tänne asti ajatuksella. Eikö pistäkin miettimään?

Minä mietin näitä asioita n. 14-vuotiaana ja se muutti eämäni, suhtautumiseni kaikkea elämää kohtaan. Täydellisesti.

En tiedä olenko tehnyt oikeita tai vääriä asioita, mutta olen tehnyt asioita ja elänyt siltikin. Olenko tehnyt lisää karmaa itselleni? Luultavasti, koska olen vain inhimillinen. Mutta aivan varmasti olen elänyt myös jotensakin parempaa elämää.

Pyrin ajattelemaa laajemmin, tarkastelemaan asioita monilta puolilta. Ei se ole aina helppoa koittaa ymmärtää Kaikkea. Se on mahdotontakin. Mutta se tekee sisäisestä elämästä rikkaamman.




No tuota voi sitten kysyä joskus, jos ehtii.



On aika

Tämä on hiukan epäselvää itsellenikin. Mikä on tekstin aihe ja löydänkö sanat sisäiselle ja sielulliselle tunteelle, joka on itselleni suhteellisen selkeä mutta en tahdo löytää lauseita enkä ilmaisua lainkaan.

On tullut aika käydä eräs tie loppuun. Kesäpäivän seisauksen aika, jolloin n. 20-vuotinen asia saa päätöksensä.

Mistä tuo asia alkoi? Oliko se lapsettomuus, joka seurasi 20-vuotta sitten tapahtuneesta sairaudesta? Olihan minulla jo lapsia, mutta olisin toivottanut tervetulleeksi vielä yhden sielun. Mutta yksi asia johti siihen, ettei sitä lasta koskaan tullut. Se yksi sielu ei saanut lupaa saapua. Se ei ollut minusta kiinni.

Tuo lapsi kävi minua katsomassa kuitenkin sieltä toiselta tasolta ja hän olisi ollut tyttö. Hänelle oli nimikin. Hän olisi ollut Linda.

Sitten tuli sairaus joka vei sen toivon mukanaan, sen hauraan toivon, joka vielä kuitenkin oleskeli luonani. Ja kun poikani kuoli reilu vuosi sitten, tuo vanha toivo nousi kuin kuumana liekkinä minua nuollen. Se herätti vanhan sairauden eloon, kunnes nyt on tullut aika päästää irti siitäkin, kokonaan.

Asioilla on alkunsa ja juurensa. Fyysinenkin saa alkunsa energiasta, ajatuksesta, jostain kivusta ja tunteesta, kokemuksesta, jota ei aina voi tiedostaa. Kaikkea ei kykene käymään läpi heti ja kokonaisuudessaan, puhki pureskellen ja tiedostaen.

Ja tämäkin kirjoitus on juuri sellainen hapuileva, koska sanoja ei vain ole olemassakaan sille sisimmälle kokemukselle.

Jos olenkin kuullut moitteita siitä, etten puhu, niin kokemukseni ovat olleet niin kipeitä sisäisesti minussa, ettei niille vain ole sanoja ollut. Sanatkin ovat usein liian arvostettuja ja syyllistäviä. On tilanteita, joissa mikään sana ei merkitse mitään, mikään sana ei kerro mitään.

Ja minut on tuomittu myös siitä, että olen mieluummin valinnut kirjoittamisen kuin puheen. Minä olen kirjoittaja mieluummin kuin puhuja. Minut on tuomittu siitäkin omasta ominaisuudestani. On kieltäydytty ottamasta vastaan sanojani kirjallisessa muodossa, jos en kerran voi puhua. Entä jos olisin menettänyt puhekykyni. Ja todellakin, olen menettänyt puhekykyni jossain vaiheessa elämää. Silloin kun koin, ettei sanomillani sanoilla ja lauseillani ollut mitään vastakaikua. Luovutin sen osan elämästäni pois. Jäi omat ajatukseni ja jäljelle jäi teksti.

Minun ääneni on tuomittu. Onko tuo todellakin oma äänesi? No kenen se olisi jos ei omani. Vain harva ihminen pitää omasta äänestään sen kuultuaan. Mutta pitäisikö sitten olla vain hiljaa vai puhua vain sillä omalla äänellään.

Sanat. Ne loukkaavat ja satuttavat usein. Liian usein.

Sanoja, mietipä sitä mitä suustasi päästät.

Tässä eräs syy siihen, miksi liiankin usein otan sanat konkreettisesti niin kuin ne ovat. Kuin Bones tv-sarjassa. Koska itse harkitsen sanani ja olen mieluummin hiljaa kuin äänessä. On vaikeaa hyväksyä ja ymmärtää puhujaa, joka vain puhuu miettimättä mitään. Siis vaikea hyväksyä, jos siellä seassa on tuomiota, herjaa, juorua, huhupuheita, mitä jos, ehkä, mahtaako.

Ehkä ajattelen kovin mustavalkoisesti. Että on totuus ja on jotain muuta kuin totuus. On hyvää ja sitten on jotain muuta kuin hyvää. Arvelu on jotain liian epämääräistä jotta sen pohjalta voisi muodostaa todellisuutta. Asiat joko ovat tai eivät ole. Ja eihän maailma ole näin mustavalkoinen. Mutta minuun on jäänyt tuollainen asenne, joka ei hivele ketään. Se on liian raskas asenne, kuten on ollut raskasta kuulla sanoja, jotka haluaisi vain pilkkoa kirveellä palasiksi ja huutaa: Ole Hiljaa! Lopeta jo! Shut Up!

Kun toinen ihminen määrittelee sen, miten saan olla ja miten en saa olla. Se on hidasta murhaa. Ja tarkoitan omaa menneisyyttäni, kaukaisia asioita. Asioita, joita en enää kokisi, koska olisin jo lähtenyt pois.

Sanat. Ymmärrys. Armollisuus. Mitä Rakkaus saisi aikaan nyt?







sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Ole vain onnellinen

Niin sinä viestitit ja kerroit ja kehotit.

Juuri tänään Äitienpäivänä. Kiitos poikani siitä <3

Onhan minulla 2 poikaa edelleen. Eikä etäisyyttä ole kumpaankaan enempää kuin toiseen. Se on ihan vain ajatuksen päässä, tuossa vieressä. Rakkaus sydämessä.



Äidit vain
nuo toivossa väkevät
Jumalan näkevät.
Heille on annettu voima ja valta
kohota unien pilvien alta
ja katsella korkeammalta

Lauri Viita









sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Alkusanat

Löysin eilen ilmaishyllystä Paulo Coelhon kirjan Valkyriat. En ole vielä kunnolla aloittanut lukemistaan, mutta heti alkusanoissa oli runo:

"Sillä rakkaimpansa surmaa mies
jok'ainoa päällä maan,
joku sanoin kavalin sen tekee,
joku myrkkyä katseessaan,
sen pelkuri tekee suudelmin,
mies uljas miekallaan.

Oscar Wilde

Se mikä tapahtuu kerran, tapahtuu tuskin toiste, mutta se mikä tapahtuu kahdesti, tapahtuu varmasti myös kolmannen kerran."

Mitä tämä kaikki tarkoittaa kirjassa, en vielä tiedä, mutta tämä runo herätti minussa menneisyyden eloon. Ehkäpä minä en anna sen tapahtua enää toiste. Minua ei sanallisella miekalla silvota. I learned from the best, I learned from you.

https://www.youtube.com/watch?v=YFVnVuTcz9I







sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Uusi elämä

Se päivä lähestyy. Vuosi kuolemastasi. Vuosi siitä hirveästä tunnetilasta, josta piti turruttaa itsensä pois unilääkkeitten avulla edes joksikin ajaksi.

Mitkä on sitten tunnelmani nyt?

Ei niin pahat ollenkaan. Suru on ja ikävä on. Huokailtua tulee, mietittyä tulee.

Löysin vanhoja valokuvia, joita olikin ihan hyvä katsella. Ei tullut paha mieli lainkaan. Tuli vain se muistikuva siitä miten olit varsinainen hulivili. Hyvä kun kamera sinut tavoitti. Onneksi tavoitti :) Koska nyt voin katsella niitä kuvia hyvillä mielin.

On myös syntynyt uusi elämä. Rohkea sielu tähän maailmaan. Rohkeasti tuli katsomaan ja kokemaan mitä tämä maailma pitää sisällään. Ja se tieto kantaa, että vielä on sieluja, jotka haluavat tulla tänne oppimaan omat oppiläksynsä, antamaan meille tuttavuutensa, lahjansa esille.

Tänään ajattelin, että eikö tätä sinun kuolemasi vuosipäivää voisi pitää uuden elämän syntyjuhlana. Sillä sinä synnyit silloin lähes vuosi sitten uuteen elämään, siihen jota me emme muista enää olevan olemassakaan. Vaikka tiedän sen olevan, en muista siitä mitään. Tiedän vain että se on vapaus.

Ja tiedät etten minä halua pitää sinua ajatusteni ja suruni vankina. Olen sen sinulle kertonut monesti surressani. Älä sinä välitä, jatka vain sinne minne sinun pitää mennä. Minä olen tässä ja sinä olet siellä. Ja olemme yhtä ja tulemme olemaan.

Olemme tässä ja olemme tuolla. Olemme muistoissa ja olemme tulevaisuudessa. Olemme missä vain ajatus vapaasti liikkuu. Ja olemme nimenomaan tässä nyt hetkessä, läsnä.

Jonkun mielestä tuo kuulostaa joltain utopialta tai sekavalta ajatuskaasulta. :)

Mutta kun on tietoinen siitä miten sielu liikkuu, henki kulkee, mielikuvitus vie ja kuljettaa ja se kaikki on niin totta. Silloin ei tarvitse selittää enää mitään, vaan silloin voi olla vain läsnä ja tietää kaiken olevan hyvin.





<3

<3

<3



perjantai 24. maaliskuuta 2017

Ole ajan tasalla

ja katso mitä maailmalla tapahtuu.. mainostaa twitter.

No, jotenkin en löydä maailman tapahtumia jostain twitteristä, irrallisista ajatuksista ja pieneen tilaan ahdetuista huippumahtavista lauseista. Sitähän kai siellä koitetaan vääntää, sitä huomattavaa lyhyesti virsi kaunis-tokaisua. Ei ole mun juttu. Mieluummin japanilainen haiku.

Onko muuten japanilainen kadottanut sijansa sanalle japanialainen? Ja miksi erään tv-kanavan kääntäjä on alkanut kutsumaan ihmisiä Se-sanalla? Varsinkin silloin kun Se ihminen on rikollinen tai vastaava. Ihan vaan piti päästä sanomaan tuo ääneen, niin ei tartte tuotakaan miettiä enää.

Jatketaan. Miksi samat ohjelmat seilaa kanavilta toisille. Ne samat jaksot uudestaan ja uudestaan ja vielä uudestaan. Elokuvatkin. Jos olet päättänyt, etten tuota leffaa kyllä katso niin eikö se jossain vaiheessa ole juuri vastassa kun et mitään muuta kanavaa jaksa katsoa tai ne eivät toimi. Ohjelmat kierrätetään miljoona kertaa ja se varmaan tulee halvemmaksi, koska kaikkihan lasketaan siinä ilmiömäisessä raha-nimisessä aineksessa. Enpä oikeastaan edes enää ihmettele miksi oma äitinikin on täysin kypsynyt tuohon toosaan.

Ja se eräs perjantainen ohjelma, jossa piti olla jotain katsottavaa henkisistä asioista. Aivan ala-arvoista. Jospa edes joku tajuaisi tehdä ohjelman henkisyydestä ilman sitä ikuista huuhaa vastaan skeptikot. Kun ei sitä tarvittaisi. Saahan ihmiset ajatella ihan omilla aivoillaan. Jos haluaa olla ja on henkinen ihminen niin on sitä. Jos on skeptikko, niin on sitten sitä. Onko se nyt niin vaikeaa.

Näin pinnallisia sitä olen ajatellut. Ja tähän ne sain kirjattua. Pois minusta.



Tällaista löytyi kun kaivoimme aitan vanhoja tavaroita.