sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Karma

Hyvin usein huomaan ajattelevani, että jos suurin osa ihmisistä uskoisi karmanlakiin, niin maailma olisi ehdottomasti parempi paikka.

Jos et ole koskaan tutustunut käsitteeseen karmanlaki, niin vannon että se kannattaa. Se kannattaa jopa sisäistää, sillä se tekee sinusta paremman ihmisen. Ainakin jollain tavalla. Jos ei muuta, niin se tekee sinusta paremman itseäsi kohtaan.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan karmanlaki tarkoittaa sitä, että kaikki mitä lähetät itsestäsi poispäin palaa itsellesi takaisin 7-kertaisesti.

Sitä kannattaa miettiä. Ihan vaikka kokonaisen kunnollisen hetken. Vaikka yöunet menettäen.

Aluksi karmanlaki voi avautua hyvin julmana asiana, mutta mitä enemmän asiaa harjoittaa elämässään, sitä lempeämmäksi karmanlaki osoittautuu. Sillä kun muutat omaa käytöstäsi, myös luoksesi palaava energia muuntuu.

Olen kohdannut ainakin yhden ja varmasti montakin entisistä elämistä peräisin olevaa ihmissuhdetta, joitten merkitys on jossain vaiheessa paljastunut karman aiheuttamaksi.

Minut on eräässä elämässäni hylätty kuolemaan kadun varteen yksinäisenä ja huono-osaisena ihmisenä. Ja tässä elämässä olen hylännyt tuon ihmisen, joka menneisyydessä minut hylkäsi siihen tietoisesti. Julmasti minua katsoen. Ja minä toimin suurinpiirtein samoin, mutta en todellakaan tismalleen samalla tavoin. Toivon vain tuon ihmissuhteen ja karman nyt toteutuneen täysin, jotta me emme enää kohtaisi ja maksaisi yhtään mitään sävyä tuosta tai tästä elämästä käsin.

Jos miettii miksi kohtaa tiettyjä ihmisiä, miksi joku hyökkää, miksi itse tunnet jotain tunnetta täysin vierasta ihmistä kohtaan. Miksi joku on niin tuttu, vaikka ette ole koskaan aiemmin tavanneet.

Jotkut kohtaamiset ja karmat ovat vain hetkiä, ohimeneviä. Ehkä suurin merkitys on sillä tunteella, joka tilanteessa herää. Olet silloin kohdannut tunteen, jonka itse toiselle aiheutit aikoinaan tai minkä tunteen toinen sinulle aiheutti aikoinaan. Yhdessä elämässä ei voi kulkea monenkaan ihmisen mokkasiineissa, aika on rajallinen.

Mutta on helpompaa sovitella karmojaan koettamalla ymmärtää ja tuntea empatiaa toisia ihmisiä kohtaan. Pysähtyä miettimään hetkeksi, miltä tuntuu olla sairas, pyörätuolissa, kehitysvammainen, kivulias, sokea, kuuro, vanhus, nuori, yksinäinen, avuton, kaunis, laiha, lihava, normaali (mikä olikaan normaali?), köyhä, rikas, väkivaltainen, liian kiltti, viisas, typerä, hyväksikäytetty, hyväksikäyttäjä, maahanmuuttaja, kuningas, kerjäläinen, raiskattu, raiskaaja, vanki, vapaa.....

Tuomitsemalla saatat tuomita itsesi kokemaan halveksimasi ihmisryhmän elämää.

Tätä kannattaa miettiä.

Mitä jos sittenkin on olemassa muutakin kuin vain tämä yksi elämä?

Mitä jos ihonvärisi onkin seuraavassa elämässäsi aivan toinen? Mitä jos tuomitset rasistin.. rodun, homoseksuaalit, pedofiilit. Mikä olisi pahinta mitä voisi tapahtua?

Tiedän, ken lukee tänne asti ajatuksella. Eikö pistäkin miettimään?

Minä mietin näitä asioita n. 14-vuotiaana ja se muutti eämäni, suhtautumiseni kaikkea elämää kohtaan. Täydellisesti.

En tiedä olenko tehnyt oikeita tai vääriä asioita, mutta olen tehnyt asioita ja elänyt siltikin. Olenko tehnyt lisää karmaa itselleni? Luultavasti, koska olen vain inhimillinen. Mutta aivan varmasti olen elänyt myös jotensakin parempaa elämää.

Pyrin ajattelemaa laajemmin, tarkastelemaan asioita monilta puolilta. Ei se ole aina helppoa koittaa ymmärtää Kaikkea. Se on mahdotontakin. Mutta se tekee sisäisestä elämästä rikkaamman.




No tuota voi sitten kysyä joskus, jos ehtii.



Ei kommentteja: