Millä pää puhdistetaan

Kaikella kauniilla pää puhdistuu
Kaikella jonkun mielestä turhalla ajatukset kirkastuu
Kauniita asioita katselemalla silmät lepää

Kauneus on arvo

Joskus hassu esine voi olla se, joka pelastaa alakulolta

It Hurts

Tästä on herännyt paljon ajatuksia. Yhdestä törtöstä, joka kuvittelee voivansa tehdä ihan mitä vain, vain siksi että hänellä on rahaa. Vain siksi että hän on niin röyhkeä.

Ja hän puolustelee itseään sanomalla, että sanat ja teot ovat eri asioita.

Mutta, ovatko sanat ja teot niin kaukana toisistaan? Kun sanot, se sattuu. Kun olet törkeä kieleltäsi, se sattuu. Sitä kutsutaan henkiseksi väkivallaksi.

Eikä kohteena suinkaan ole aina nainen, naispuolinen, tyttö. On paljon miehiä, miespuolisia, poikia, joita satutetaan aivan yhtä paljon. Ja se satuttaminen tehdään sanoilla. Joskus se tehdään myös teoilla. Mutta on turha puolustaa omaa törkeyttään ja likaista mieltään väittämällä ettei sanomansa asia olekaan totta? Mitkä sanat sitten ovat totta, jos tämä ei ole totta? Miten sellaiseen ihmiseen voi luottaa, joka yhtenä päivänä sanoo sitä ja toisena sanoo tätä, tekeekö samalla tavoin vähän mitä huvittaa. Tai jos ei itse tee, niin rahallahan saa teetettyä toisilla mitä vain. Onkohan se sitten poissa omalta sydämeltä. En minä mitään tehnyt, ne oli ne toiset.

"Vahvan miehen ei tarvitse lytätä naisia korostaakseen omaa valtaansa ja asemaansa, Obama jyrähti"

Vahvan ihmisen ei myöskään tarvitse lytätä ketään, jos nyt halutaan olla niin kovin sukupuolettomia ja kantaa huolta kaikista.

Mietin, onko olemassa naisia, joita ei joskus olisi sukupuolisesti halveksittu jollain tavalla elämänsä aikana? Koska minä olen sen kokenut esim. silloisen pomoni taholta. Vuosia sitten, kun odotin toista lastani. Juuri häntä, jonka kuoleman vuoksi koko blogin perustin. 

Miten tuo "pomo" puhui toisen miehen kanssa puhelimessa katsoen minua päästä jalkoihin ja takaisin.. sanoen, No ei, on tainnut joku toinen jo päästä asialle... on siinä kunnossa. Ja räkäistä naurua päälle. Miten juuri silloin ei työpaikalla ole ketään. Jos olisi ollut, ei olisi tuollaista törkeyttä kehdannut tehdä. 

Näitä kertomuksia löytyy maailmasta paljon, aivan liian paljon. Ihmisiä, jotka osoittavat "ylemmyytensä" toista kohtaan lyttäämällä heitä henkilökohtaisilla asioilla. Ja vieläpä tekemällä näistä asioista halveksittavia ja nöyryyttäviä. 

Kunnioitus on joillekin ihmisille täysin tuntematon asia. Ja miksi tuo alussa mainittu ihminen ei ole hyökännyt Michelleä vastaan. Hänellä ei ensinnäkään ole kunnioitusta, vaan pelkoa. Ja totuutta vastaan on huono taistella, koska Totuus paljastaa aina itsensä. Totuus vei mieheltä pohjan alta kaikessa karmeudessaan.

aatoksia

Mikä olikaan se punainen lanka, jonka hukkasin kun se piti tänne kirjoittaa...

Ehkä olen sen jo kirjoittanutkin, mutta en muista. Ja sitä vaan pitää joskus kirjoittaa ja kertoa samat asiat uudestaan ja uudestaan, ehkä monelta kantilta katsottuna, jotta asia tulee käsiteltyä. Sitten sen voi unohtaa omasta painolastistaan pois.

Niin kauan kuin jotain samaa asiaa kertoo ja pohtii, niin kauan asia on taakka. Käsittelemätön kappale elämää. Ja jotkut asiat eivät vain ole koskaan valmiita pistettäväksi ö-mappiin. Ei voi aina unohtaa, mutta voi antaa enemmän anteeksi kuin eilen? Kerta kerralta on enemmän armoa ja ymmärrystä kokemaansa kohtaan. Sitä tämä elämä on.

On ihmisiä ja kokemuksia, joitten kohdalla olettaa, ettei koskaan ikinä voi antaa anteeksi. Sitten huomaa, ettei ole ajatellut koko asiaa pitkiin aikoihin. Se ikävä tunne on vain hävinnyt, kuin salaa hiipinyt pois. Mutta silti näitä ihmisiä ei tarvitse ottaa enää mukaan omaan elämäänsä. Asia on käsitelty minussa, tiedä sitten heissä? Mutta se ei ole enää minun asiani hoitaa pois päiväjärjestyksestä. Ei ole. Olen vastuussa itsestäni. Voin muuttaa vain itseäni, en muita.

Ollaan erään ystävän kanssa pohdittu rehellisyyttä. Miksi niin usein ihmiset puhuvat asioitten vierestä, vaikka siinä keskellä olisi itse kivi joka hiertää? On helpompi väistää ja jopa valehdella itselleen, että kaikki on ihan ok. Vaikka otsassa on iso huutomerkki, joka kertoo aivan jotain muuta. Uskokaa vain, rehellisyys maksaa vaivan. Kannattaa yrittää käydä käsiksi siihen ikävimpään asiaan, jonka läpikäyminen voi todellakin muuttaa elämää paremmaksi. Ei ole pakko olla siellä missä ei viihdy. Ei ole pakko tehdä sitä mitä sydämessään ei halua. Mutta askel kerrallaan ja jokaisella meistä on ne ikiomat mokkasiinit, jotka ei muille sovi. Ja ymmärrys tuotakin kohtaan, ettei jokainen ole valmis juuri nyt, ehkä ei koskaan. Asiat vain ovat niin kipeitä.


https://www.youtube.com/watch?v=emTCc4BkJOM

Wayward Son

Itsepäinen lapseni.

Tietysti sitä tulee mietittyä, teinkö jotain väärin. Jätinkö tekemättä jotain väärässä paikassa väärässä hetkessä? Olisiko se muuttanut yhtään mitään, vai olisitko lähtenyt itsepäisesti vieläkin kauemmas ja pitemmälle, syvemmälle ja hukkaan.

Ei näihin kysymyksiin ole vastauksia. Ja jos joku vastaa, niin se on aina sellainen, ettei kohtaloa voi muuttaa. Ei toisen ihmisen elämää voi muokata. Ja silti se pieni ääni takaraivossa joskus kysyy, mutta jos olisin tehnyt silloin niin? Jos olisin vaatinut ja asettanut sinut toiseen paikkaan. Olisiko asiat nyt toisin vai hyvin vai huonommin. En voi tietää ja siinä läsnäolevan hetken viisaudessa jokainen tekee ratkaisunsa kaikissa asioissa. Ei tulevaisuuteen voi sinänsä nähdä. Ei voi väkipakolla estää sielun tehtäviä toteutumasta.

Tässä hetkessä juuri nyt on löydettävä itsessään jokin kompromissi, jokin hyväksyttävä armon laki. Jokainen tekee parhaansa. Niin teit sinäkin.

Ja usein olen keväisen kuolemasi jälkeen kiittänyt, ettei sinun tarvitse enää kokea tämän päivän kiristyvää politikointia, kun sinunlaisiltasi viedään vähän vieläkin vähemmäksi. Poljetaan lisää jo poljettua. Kiristetään jo äärimmilleen kiristettyä. Mietin miten moneen itsetuhoiseen tekoon tämä johtaakaan. Mutta ne, joilla on se raha ja päätösvalta, eivät näe nenäänsä pitemmälle. Miksi he eivät vain Katso pitemmälle???

Mutta kuoleman rajaa ei voi muuttaa. Sille hetkelle ei voi kapinoida.

Kiitos Ystäväni tästä seuraavasta musiikista. Se aukaisi minua näkemään asioita lempeämmin ja armollisemmin. Itsepäinen lapseni, sinä olit juuri sellainen.


https://www.youtube.com/watch?v=orqnZBYEn38&feature=share

Parantava itku

http://www.traumaterapiakeskus.com/7

tuolta sivulta poimittua:

• Älä kätke tunteitasi - sure avoimesti - itkeminen helpottaa: voimakkaat tunnekokemukset voivat auttaa uuden tasapainon löytymisessä
• Älä eristäydy - perheen ja ystävien tuki on tärkeä
• Etsi joku, jolle voit puhua tapahtuneesta yhä uudestaan ja uudestaan
• Kirjoita tapahtuneesta esim. päiväkirjaa, kirje tai raportti
• Ota selvää faktoista saadaksesi "järjen" otetta tapahtumaan
• Anna itsellesi aikaa selviytymiseen
• Noudata omia jokapäiväisiä tottumuksiasi ja rutiinejasi niin paljon kuin mahdollista
• Jatka työtäsi kohtuullisesti
• Lepää, rentoudu ja jatka harrastuksiasi
• Käytä rentoutumismenetelmiä
• Seuraa kahvin, sokerin ja nikotiinin käyttöäsi. Pidä niiden käyttö vähäisenä ehkäistäksesi hermostosi ylivireyttä.
• Vältä alkoholin käyttöä jännityksen lieventämiseen, sillä se haittaa normaalia paranemista
• Polta stressihormoneja mieluisalla liikunnalla
• Osallistu tukiryhmään
• Muista, että pohjimmiltasi olet sama ihminen, joka olit ennen tapahtumaa
• Säilytä toivo

VOIMAVARAISTAVA JÄLKIPUINTI Jos olet kohdannut onnettomuuden, läheisen äkillisen menetyksen tai muun traumaattisen tilanteen, voit auttaa itseäsi jäsentämään tapahtumaa sekä selviytymistäsi vastaamalla seuraaviin kysymyksiin ja kirjoittamalla vastaukset paperille:  Mitä sellaista tunsit, ajattelit, teit tapahtuman aikana, mikä auttoi sinua?  Mitä sellaista tunsit, ajattelit, teit tapahtuman aikana, mistä ei ollut apua tai joka jopa häiritsi sinua? Mitä sellaista muut tekivät tapahtuman aikana, mistä oli sinulle apua? Mitä sellaistamuut tekivät tapahtuman aikana, mistä ei ollut sinulle apua tai mikä jopa häiritsi sinua? Myöhemmin, kun tilanne oli ohi, mitä tunsit, ajattelit, teit sellaista, mikä auttoi sinua? Myöhemmin, kun tilanne oli ohi, mitä tunsit, ajattelit, teit sellaista, mistä ei ollut apua tai mikä jopa häiritsi sinua?  Myöhemmin, kun tilanne oli ohi, mitä muut tekivät sellaista, mistä oli sinulle apua? Myöhemmin, kun tilanne oli ohi, mitä muut tekivät sellaista, mistä ei ollut sinulle apua tai mikä jopa häiritsi sinua?

Parantava kirjoittaminen

Kirjoittamisohjeet: 

Kirjoita 20 minuuttia keskeytyksettä koko ajan. Pane esimerkiksi herätyskello hälyttämään 20 minuutin kuluttua kirjoittamisen aloittamisesta. Kirjoita itseäsi varten, ei jollekin toiselle luettavaksi. Jos sinulta loppuu sanottava, toista se mitä juuri olit kirjoittanut. Kirjoittaessasi älä ole huolissasi kieliopista, oikeinkirjoituksesta tai lauserakenteesta. Keskity vain kirjoittamiseen. Kirjoittamisen jälkeen olo voi tuntua surulliselta tai masentuneelta jonkin aikaa. Jos niin käy, se on täysin normaalia. Useimmilla olo paranee noin tunnissa. 

Kirjoita seuraavien neljän päivän aikana koko elämäsi traumaattisimmasta kokemuksesta. Kirjoittaessasi vapauta ja tutki kaikista syvimmät tunteesi ja ajatuksesi. Voit kirjoittaa samasta kokemuksesta kaikkina neljänä päivänä tai eri kokemuksista kunakin päivänä. Traumaattisen kokemuksen lisäksi voit myös kirjoittaa suurista konflikteista tai ongelmista, joita olet kokenut tai koet juuri nyt. Mistä kirjoitatkin, on tärkeää, että sukellat syvimpiin tunteisiisi ja ajatuksiisi. Toivottavasti voit kirjoittaa myös merkittävistä kokemuksista ja konflikteista, joista et ole voinut juuri puhua muiden kanssa. Muista, että sinulla on neljä päivää aikaa kirjoittaa. Voit yhdistää henkilökohtaiset kokemuksesi muihin elämänalueisiisi. Miten kokemus liittyy lapsuuteesi, vanhempiisi, ihmisiin, joita rakastat tai kuka sinä haluat olla. Jälleen kerran, kirjoittaessasi, tutki syvimpiä tunteitasi ja ajatuksiasi. 

___ ___ ___ ___ ___ ___ ___

Tuo kaikki on siis kopsattu linkin sivustolta ja sieltä löytyy paljon muutakin tärkeää ja tarpeellista tietoa. Otin tähän sen osion, joka itseäni juuri nyt koskettaa.

Juuri tuon edellisen vuoksi olen aina kirjoittanut. Puhkonut omat ajatukseni kokonaan ja täysin. Vaikka päiväkirjat ja muut on jo poltettu ja poistettu, monet blogit hylätty ja vedetty roskakoriin, niin se työ ei ole ollut turhaa lainkaan. Se työn osuus on minussa tallessa aina ja ikuisesti. Oppina ja muistikuvina, oivalluksina.

Ei se vie surua pois, ei vähennä merkitystä. Mutta mielestäni asiat pitää kohdata raakileina ja suoraan, niin suoraan kuin kukin pystyy sen tekemään. Muuten ne asiat ovat aina selän takana kuin näkymätön varjo ja taakka, jota kannat. Reppu, jota et enää huomaa, mutta se painaa aina vain enemmän ja enemmän. Se pitää välillä ottaa pois selästä ja tyhjentää betonimurikoista. Usein se vaatii yksinäisyyttä, hetkiä jolloin saa olla vapaa tuntemaan, ilman että kukaan kyseenalaistaa itkuasi, ikävääsi, suruasi, kaipuutasi, raakaa sisäistä ääntäsi purkautumasta ilmoille. 

Yksin on hyvä olla. Olla kasvokkain itsensä kanssa. 

Sitten jaksaa taas olla enemmän myös se ekstrovertti, vaikka olenkin introvertti. 

Ihminen on hauras

Ja toisaalta se sama hauraus voi rakentua uudestaan kauniiksi vaikka onkin palasina:

Terveisin vuolasvirtainen karjalaisperinteitä jatkava itkueukko. 

Parantava itku.

Millaista se on??? hmm..