Tuntuu siltä, että olin muutaman viikon hukassa maailmasta. Vai olikohan se sitten nimenomaan siellä maailmassa olemista kuin kynsin ja hampain.
Olen järjestänyt läheiseni tulevaisuutta tai lähinnä selvittänyt mahdollisuuksia, joita on onneksi tarjolla. Sinä päivänä kun ihminen ei enää selviä yksin, on olemassa apukeinoja. Eivät ne asiat järjesty niinkuin on ajatellut, mutta aina jotenkin.
Huomaan, että usein menen ajatuksieni kanssa merta edemmäs kalaan. Luulen voivani vaikuttaa asioihin ajattelemalla tapahtumia etukäteen. Koskaan asiat eivät mene juuri niin.
Mutta kun epäröin jonkin asian tekemistä, niin voin hiljentyä ja saada vastauksia, joitten perusteella voin tehdä päätökseni. Sellaistakin olen tässä pohtinut. Paljon kysymyksiä, mutta ei vastauksia anneta kuin apteekin hyllyltä. On vain otettava oma vastuu päätöksistä, vaikka maailma olisi täynnä mustia tai valkoisia höyheniä. Ei ole joko tai, vaan oma päätökseni, johon tarvitsen taustatietoa jotta voin päättää.
Vanhoista asioista, tavaroista eroon, jotta uusi saisi tilaa tulla elämääni.
Ja olen luopunut 3 kertaa kokonaan. Mutta mitä tapahtuukaan, neljättä kertaa ei taida tulla. On ollut päätöksen aika.
Hassua kirjoittaa asioista kertomatta asioista. Oma päätökseni pysyä varjossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti