Ja siksi nuo edelliset postaukset, koska tämä sanoitus on täydellinen.
Vaikka liian monelle maailma ja kokemukset täällä eivät ole ollenkaan kauniita, niin siltikin siellä pohjalla kulkee tämä laulu ja nämä sanat. Siitäkin huolimatta.
Elämässä on surun pohjavirta ja toisinaan jopa sekin voi olla kaunis, kuin muisto, jota ei saa takaisin.
Muistoissa voi viivähtää, mutta niitten varassa ei voi jatkaa elämää. Ja elämä kuitenkin jatkuu. Se jatkuu niin kauan kuin sen on niin tehtävä. Tehtävät suoritettava tai lähinnä hetket koettava, tunteet tunnettava. Ne kaikki ihanaiset ja vihavaiset tunteet, joita emme tahtoisi ja haluaisi maistaa ja sylkeä.
Elämä on sitä kaikkea kehdosta hautaan. Kirjaimellisesti elämä kantaa eteemme suolat ja pippurit, hunajat ja inkiväärit, kaneli ja kardemumma. Kauneimmat tuoksut ja niihinkin liittyvät muistot.
Uusi vuosi on alkanut ja voi sitä ajatella, että uudelta ja puhtaalta pöydältä aloittaisi. Vaan eihän se onneksi niinkään onnistu. Muistot ja kokemukset kulkevat edelleen mukanamme. Ilman niitä emme olisi mitään. Olisimme vain puhtaita sivuja ja kliinisiä pöytiä, joille ei mitään saa laittaa. Niillä pöydillä ei nouse pullataikina eikä pohjaan palaneet puurot käryä. Onttoahan se olisi.
Mitäpä tässä enempää jaarittelemaan. Ne sanat tuli jo kirjattua.
Siltikin olkoon tämä uusi vuosi kaikkineen hyvä, ymmärtäväinen ja armollinen. Kiitollisuutta sisältäköön myös pahoina päivinä. Sillä ilman niitä ryytejä emme olisi kestäviä.
Amen.
1 kommentti:
Amen.
Lähetä kommentti