Tietysti sitä tulee mietittyä, teinkö jotain väärin. Jätinkö tekemättä jotain väärässä paikassa väärässä hetkessä? Olisiko se muuttanut yhtään mitään, vai olisitko lähtenyt itsepäisesti vieläkin kauemmas ja pitemmälle, syvemmälle ja hukkaan.
Ei näihin kysymyksiin ole vastauksia. Ja jos joku vastaa, niin se on aina sellainen, ettei kohtaloa voi muuttaa. Ei toisen ihmisen elämää voi muokata. Ja silti se pieni ääni takaraivossa joskus kysyy, mutta jos olisin tehnyt silloin niin? Jos olisin vaatinut ja asettanut sinut toiseen paikkaan. Olisiko asiat nyt toisin vai hyvin vai huonommin. En voi tietää ja siinä läsnäolevan hetken viisaudessa jokainen tekee ratkaisunsa kaikissa asioissa. Ei tulevaisuuteen voi sinänsä nähdä. Ei voi väkipakolla estää sielun tehtäviä toteutumasta.
Tässä hetkessä juuri nyt on löydettävä itsessään jokin kompromissi, jokin hyväksyttävä armon laki. Jokainen tekee parhaansa. Niin teit sinäkin.
Ja usein olen keväisen kuolemasi jälkeen kiittänyt, ettei sinun tarvitse enää kokea tämän päivän kiristyvää politikointia, kun sinunlaisiltasi viedään vähän vieläkin vähemmäksi. Poljetaan lisää jo poljettua. Kiristetään jo äärimmilleen kiristettyä. Mietin miten moneen itsetuhoiseen tekoon tämä johtaakaan. Mutta ne, joilla on se raha ja päätösvalta, eivät näe nenäänsä pitemmälle. Miksi he eivät vain Katso pitemmälle???
Mutta kuoleman rajaa ei voi muuttaa. Sille hetkelle ei voi kapinoida.
Kiitos Ystäväni tästä seuraavasta musiikista. Se aukaisi minua näkemään asioita lempeämmin ja armollisemmin. Itsepäinen lapseni, sinä olit juuri sellainen.
https://www.youtube.com/watch?v=orqnZBYEn38&feature=share
2 kommenttia:
Ole itsellesi armollinen.
Kiitos <3 Sitä yritän olla itseäni ja muitakin kohtaan. Se kannattaa valita, armo.
Lähetä kommentti