Parantava itku

http://www.traumaterapiakeskus.com/7

tuolta sivulta poimittua:

• Älä kätke tunteitasi - sure avoimesti - itkeminen helpottaa: voimakkaat tunnekokemukset voivat auttaa uuden tasapainon löytymisessä
• Älä eristäydy - perheen ja ystävien tuki on tärkeä
• Etsi joku, jolle voit puhua tapahtuneesta yhä uudestaan ja uudestaan
• Kirjoita tapahtuneesta esim. päiväkirjaa, kirje tai raportti
• Ota selvää faktoista saadaksesi "järjen" otetta tapahtumaan
• Anna itsellesi aikaa selviytymiseen
• Noudata omia jokapäiväisiä tottumuksiasi ja rutiinejasi niin paljon kuin mahdollista
• Jatka työtäsi kohtuullisesti
• Lepää, rentoudu ja jatka harrastuksiasi
• Käytä rentoutumismenetelmiä
• Seuraa kahvin, sokerin ja nikotiinin käyttöäsi. Pidä niiden käyttö vähäisenä ehkäistäksesi hermostosi ylivireyttä.
• Vältä alkoholin käyttöä jännityksen lieventämiseen, sillä se haittaa normaalia paranemista
• Polta stressihormoneja mieluisalla liikunnalla
• Osallistu tukiryhmään
• Muista, että pohjimmiltasi olet sama ihminen, joka olit ennen tapahtumaa
• Säilytä toivo

VOIMAVARAISTAVA JÄLKIPUINTI Jos olet kohdannut onnettomuuden, läheisen äkillisen menetyksen tai muun traumaattisen tilanteen, voit auttaa itseäsi jäsentämään tapahtumaa sekä selviytymistäsi vastaamalla seuraaviin kysymyksiin ja kirjoittamalla vastaukset paperille:  Mitä sellaista tunsit, ajattelit, teit tapahtuman aikana, mikä auttoi sinua?  Mitä sellaista tunsit, ajattelit, teit tapahtuman aikana, mistä ei ollut apua tai joka jopa häiritsi sinua? Mitä sellaista muut tekivät tapahtuman aikana, mistä oli sinulle apua? Mitä sellaistamuut tekivät tapahtuman aikana, mistä ei ollut sinulle apua tai mikä jopa häiritsi sinua? Myöhemmin, kun tilanne oli ohi, mitä tunsit, ajattelit, teit sellaista, mikä auttoi sinua? Myöhemmin, kun tilanne oli ohi, mitä tunsit, ajattelit, teit sellaista, mistä ei ollut apua tai mikä jopa häiritsi sinua?  Myöhemmin, kun tilanne oli ohi, mitä muut tekivät sellaista, mistä oli sinulle apua? Myöhemmin, kun tilanne oli ohi, mitä muut tekivät sellaista, mistä ei ollut sinulle apua tai mikä jopa häiritsi sinua?

Parantava kirjoittaminen

Kirjoittamisohjeet: 

Kirjoita 20 minuuttia keskeytyksettä koko ajan. Pane esimerkiksi herätyskello hälyttämään 20 minuutin kuluttua kirjoittamisen aloittamisesta. Kirjoita itseäsi varten, ei jollekin toiselle luettavaksi. Jos sinulta loppuu sanottava, toista se mitä juuri olit kirjoittanut. Kirjoittaessasi älä ole huolissasi kieliopista, oikeinkirjoituksesta tai lauserakenteesta. Keskity vain kirjoittamiseen. Kirjoittamisen jälkeen olo voi tuntua surulliselta tai masentuneelta jonkin aikaa. Jos niin käy, se on täysin normaalia. Useimmilla olo paranee noin tunnissa. 

Kirjoita seuraavien neljän päivän aikana koko elämäsi traumaattisimmasta kokemuksesta. Kirjoittaessasi vapauta ja tutki kaikista syvimmät tunteesi ja ajatuksesi. Voit kirjoittaa samasta kokemuksesta kaikkina neljänä päivänä tai eri kokemuksista kunakin päivänä. Traumaattisen kokemuksen lisäksi voit myös kirjoittaa suurista konflikteista tai ongelmista, joita olet kokenut tai koet juuri nyt. Mistä kirjoitatkin, on tärkeää, että sukellat syvimpiin tunteisiisi ja ajatuksiisi. Toivottavasti voit kirjoittaa myös merkittävistä kokemuksista ja konflikteista, joista et ole voinut juuri puhua muiden kanssa. Muista, että sinulla on neljä päivää aikaa kirjoittaa. Voit yhdistää henkilökohtaiset kokemuksesi muihin elämänalueisiisi. Miten kokemus liittyy lapsuuteesi, vanhempiisi, ihmisiin, joita rakastat tai kuka sinä haluat olla. Jälleen kerran, kirjoittaessasi, tutki syvimpiä tunteitasi ja ajatuksiasi. 

___ ___ ___ ___ ___ ___ ___

Tuo kaikki on siis kopsattu linkin sivustolta ja sieltä löytyy paljon muutakin tärkeää ja tarpeellista tietoa. Otin tähän sen osion, joka itseäni juuri nyt koskettaa.

Juuri tuon edellisen vuoksi olen aina kirjoittanut. Puhkonut omat ajatukseni kokonaan ja täysin. Vaikka päiväkirjat ja muut on jo poltettu ja poistettu, monet blogit hylätty ja vedetty roskakoriin, niin se työ ei ole ollut turhaa lainkaan. Se työn osuus on minussa tallessa aina ja ikuisesti. Oppina ja muistikuvina, oivalluksina.

Ei se vie surua pois, ei vähennä merkitystä. Mutta mielestäni asiat pitää kohdata raakileina ja suoraan, niin suoraan kuin kukin pystyy sen tekemään. Muuten ne asiat ovat aina selän takana kuin näkymätön varjo ja taakka, jota kannat. Reppu, jota et enää huomaa, mutta se painaa aina vain enemmän ja enemmän. Se pitää välillä ottaa pois selästä ja tyhjentää betonimurikoista. Usein se vaatii yksinäisyyttä, hetkiä jolloin saa olla vapaa tuntemaan, ilman että kukaan kyseenalaistaa itkuasi, ikävääsi, suruasi, kaipuutasi, raakaa sisäistä ääntäsi purkautumasta ilmoille. 

Yksin on hyvä olla. Olla kasvokkain itsensä kanssa. 

Sitten jaksaa taas olla enemmän myös se ekstrovertti, vaikka olenkin introvertti.