perjantai 16. syyskuuta 2016

Itkuvirsi

http://minaolenlehti.fi/itkuvirren-pyha-tehtava/

Kun ensimmäisen kerran istuin ikonin edessä ja tiesin poikani kuolleen, otin huivini ja keinutin itseäni siinä eestaas. Surin ja kyyneleet valuivat vuolaina. Jos olisin tiennyt olevani yksin, olisin parkunut ääneen, antanut palaa. Itkeminen ei ole meille normaalia, ihan sydämen pohjasta itkeminen, sellainen kuin tuossa linkissä kerrotaan.

Mutta se hetki tuli jostain sisäisestä tiedosta ja tunsin kuin kuuluvani johonkin karjalaiseen jatkumoon. Itkuperinteen keskelle joutuneeksi vastoin tahtoani.



Tulee mieleen portugalilainen Fado, jossa tunteet todella tulevat esiin. Sielulla ja sydämellä esitetyt laulut.






Ihminen on vahva ja haavoittuva suurten tunnemyrskyjen keskellä. Miten voikin olla niin.



Ei kommentteja: