maanantai 23. toukokuuta 2016

Vastoin vapaata tahtoa

Ainahan sanotaan, että asioitten pitää tapahtua niin, että kunnioitetaan ihmisen korkeinta vapaata tahtoa. Siis minä sanon niin ja moni muu sanoo niin.

Mutta mitä tehdä tilanteessa, jossa kaikki ratkaisut ovat vastoin ihmisen omaa vapaata tahtoa? Kun mikään ratkaisu ei tunnu luontevalta.

Kun ihminen vanhenee, häviää muisti. Ei ole hyvä olla kotona, ei ole hyvä olla muualla. Asiat vääristyvät ja muuttuvat ihmisen pään sisällä, saaden pelottaviakin ajatusyhdistelmiä aikaan. Ja silti ihminen ei halua apua, ei halua muuttaa. Suurin osa vastauksista ovat: en minä tiedä, ei sen ole väliä, kyllä kai. Mikään ei enää ole kyllä tai ei.

Annan vaihtoehtoja koko pöydällisen, koska en jaksa kysyä kaikesta kaikkea. Syötkö tätä vai tuota leipää? Haluatko sitä vai tätä? Ei sen väliä.

Osat muuttuvat. Ennen minun menojani kyseltiin. Nyt kyselen minä ja juoksen perään. Ennen minun puolestani päätettiin, nyt minun pitää päättää. Ja kaikki mitä päätän, ei ole vapaan tahdon kunnioittamista.

Miltä tuntuu kun elämä on täynnä hämmennystä ja tietoa siitä, ettei oma muisti vain toimi. On vain sarja hämmentäviä hetkiä, joista et saa kiinni.

Tällaisten ajatusten keskeltä löydän itseni. Ja vaikka haluaisin vajota jonnekin unohdukseen itsekin ja antaa vain olla, niin en voi. En tiedä mistään mitään. Mutta kyllä meitä kaikkia suojataan. Siitä olen kiitollinen.

Tässä on läsnä koko elämän kaari. On kuolema, on unohdus, on elämä. Ja miten näen kaaren lyhyyden. Ihan omallakin kohdallani. Miten kymmenet vuodet vain juoksivat ohitseni. Enkä tiedä miten uskallan edes tavoitella mitään uutta? Silti elämän tarkoitus on varmastikin elää niin täysillä kuin kukin itse haluaakin. Jollekulle se on enemmän kuin itselleni.

Mutta ennen tätä kaikkea aion ostaa akvarellipaperia. Aion maalata, maalaamme sisintämme papereille. Väreillä ja kynillä. Emmekä tiedä mitä sieltä nousee esille. Odotan mielenkiinnolla.









Ei kommentteja: