Heitän vanhaa tavaraa pois. Vien kasseittain romaaneja lähikaupan portaille vaihtohyllyyn. Kun vanha energia lähtee pois ja tekee lisää tilaa, myös uudelle on mahdollisuus tulla luokse tai itsen on mahdollisuus siirtyä eteenpäin omasta tunkkaisesta luolastaan. Sellaista työtä olen nyt tehnyt. Ja vaikka se ei työstä käy, niin kyllä se työstä käy :) Mielessä ja sielussa tehty työ on raskainta.
Vanhan repäisy itsestä irti, vaikka se olisi "vain kirja". Minulla on näet suhde kirjoihini, kirjaan. Teen suhteen mihin tahansa kirjaan sillä hetkellä kun tartun siihen, avaan kannen ja teen päätöksen; tämän minä otan luokseni. Sinä tulet minun kotiini, sinä olet minun.
Nyt teen päinvastaista. Sinä et ole enää minun iloni ja kaipuuni. Sinun paikkasi ei ole enää kodissani. Etsit uuden kotisi, olkoon se hyvä sinulle. Konmaritus??? Oikeastaan feng shuitakin. Kun pölyiset paikoillaan olleet esineet siirtyvät ja lähtevät eteenpäin, energiaa vapautuu. Muutoin muutosta ei ala tapahtumaan. Vähäkin tavara on liikutettavaksi luotu. Sitä ihailee ja mietiskelee, kunnes on miettinyt tarpeeksi ja laskee tämänkin lapsosen maailmalle. Tavaroitten energia on käsinkosketeltavaa, ne herättävät tunteita. Kokeile vaikka.
Olen joskus tarttunut mihin tahansa tavaraan miettimättä, onko minulla sinulle paikkaa? Vai luulenko raivaavani sinulle paikan kodistani? Ja jos en ole raivannut, olen raivannut sinutkin seuraavassa isossa raivauksessa pois muuttokuormastani. Olet palautunut kiertoon.
Nyt aloitan jälleen pienellä liikkeellä, josta kasvaa suuren suuri. Mukaan tulee minulle uutta historiaa ja omaa tietysti. Yhteistä toisen ihmisen kanssa, yksityistä ja vieraitten ihmisten entistä historiaa. Tavarat eivät ole vain tavaroita. Ne eivät ole vain arvokkaita. Eivätkä useat edes ole arvokkaita. Niitten arvo on minun sielussani, miten sen arvon muuten voisi kenellekään selittää.
Isäni nahkainen evässalkku, äitini puinen korurasia. Ystäviltä saadut taulut. Omat maalaamani kuvat. Taloon jääneet tarve-esineet. No, viimeisin osuus on vielä "jos", ei vielä "kun".
Listaa voisi jatkaa. Mikä on minulle arvokasta, esineenä. Muistot näissä esineissä.
Kivi Islannin rannalta. Korvaamaton.
Kirppikseltä löydetty islantilainen taulu. Matkan jälkeen keräsin matkamuistot kirpparilta itselleni :)
Ruotsista keraaminen peikko ja metallinen tuoksulyhty.
Kivi paikallisesta hiekkakuopasta, seuranaan paikalliselta rannalta kerätyt joutsenen untuvat. Kun vanhemmat puskivat poikasensa maailmalle, valmiina uuteen. Tappelun, kiistelyn, surun ja ikävän höyhenet.
Riippuvat tuikkulyhdyt, jotka luovat valoaan pimeyteen hallitusti ja turvallisesti. Kissojen tavoittamattomissa. Hoitohetkien tunnelman- ja valonluojat.
Norsukassi kirpparilta, sopii yhteen norsukesämekkoni kanssa.
Kauneus, jokin tunnetila, jonka esine minussa herättää.
Ajatus katkesi kesken kirjoittamisen ja sinne se ajatus sitten jäi.
Isoin muutos on se, että äidille on kartoitettava mahdolliset tulevaisuuden palvelut. Tyrkyttämättä, mutta se on vain tehtävä. Eikä kaikki oikein nyt ymmärrä miksi se on tärkeää. Miksi on tärkeää pohtia asioita jo nyt, vaikka isoin hätä ei ole juuri nyt. Siksi, että sitten ei tule suurempia yllätyksiä. Ei liika tieto ole haitallinen asia.
Tunnen olevani väärinymmärretty. Ymmärrätte varmaan.
Minä en nyt siedä keskeneräisiä asioita,
joille on pakko jotain tehdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti