Osin kevään tuomaa, kuumuuden luomaa. Ja tietysti elämäntilanteen mukaista ahdistusta. Palleaa ahdistaa, hengitys kyllä kulkee mutta ei virtaa mukavan viileänä.
Itseäni alkaa ahdistaa oman ahdistuksen kirjoittaminen ja siitä lukeminen. Siksi olen monta blogia aloittanut ja yhtä monta lopettanut. Koska kukaan ei jaksa sitä jatkuvaa narinaa ja narinaa ja valitusta aina vaan ja uudestaan. Ja tänään on just sellainen päivä, että tuo otsake on ihan väärä. Vaikka olo on just sellainen, niin sitä ei tarvitsisi eikä jaksaisi aina korostaa ja alleviivata. Se kuluttaa itseäni ja se kuluttaa niitä harvoja lukijoita, joita tänne eksyy.
Siksi haluan korostaa, että nauran ja olen ihan huumorintajuinen oma itseni. Yksin ollessa nyt tässä tuolissani ei paljon naarata :) No, mille nyt nauraisin kun ei ole vitsinkertojiakaan ympärillä. Kissat nukkuu mahdollisimman varjoisassa paikassa tänään.
Eilen pihalla oli aivan vieras kissa ja se selkeästi piristi näitä omia kattejani oikein hurjasti. Yksi piiloutui alkukontaktin jälkeen autotalliin. Toinen seurasi vierasta raitaturkkia tiiviisti ja lopulta taisi ajaa vierailijan huitsin nevadaan. Kolmas oli utelias ja nuuski ilmaa tarkasti kun vieras katsoi muualle. Sitten kun katsoi kohti, niin piti sähistä ja olla niin kovaa kissaa. Vieraileva tähti oli nuorukainen, rauhallinen ja utelias. Tarjosin vettä, mutta kyllä luonnosta nyt löytyy rapakoitakin jos ei vesikippoon asti päässytkään. Illalla vierailija oli kenties ajettu takaisin sinne mistä oli tullutkin. Toivottavasti meni kotiinsa syömään.
Ja siinä ne tärkeimmät. Pitää se ruokakin tehdä vielä tänään. Tuli luvattua.
Se mikä arjessa näkyy väsymyksenä ja saamattomuutena nyt, on itsetehdyn ruoan vähäisyys. Ei huvita, ei kiinnosta. Ei jaksaisi mitään. Olkoon se niin. Selviäisin ihan vaan leivällä ja kahvilla tai puurolla. Tänään selviäisin vaikka vain mineraaliveden voimin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti